Antonietta Toini – Suomen laulutaiteen unohdettu suuruus

Antonietta Toini Lady Pamelana Fra Diavolo-
oopperassa Milanossa.

Oopperan ystävänä oli kiehtovaa löytää suvusta oopperalaulaja. Nimi Antonietta Toini ei tosin sanonut minulle mitään, mutta tarkemmin asiaa tutkiessani selvisi, että kyseessä oli suuren luokan laulajatar, mezzosopraano, joka ensimmäisenä suomalaisena lauloi maailman kuuluisimman oopperatalon Milanon La Scalan lavalla.

Toini Inkeri Putkonen syntyi Raumalla 5. marraskuuta 1901. Hänen isänsä, FM Pekka Putkonen oli kuollut kolme viikkoa aikaisemmin umpisuolentulehdukseen. Perheen esikoinen Tauno Ilmari oli vajaan kahden vuoden ikäinen. Miehensä kuoltua Ida Alina (s. Paasia) lapsineen muutti Sääksmäelle, josta vuonna 1911 Helsinkiin.

Toini oli jo varhain selvillä siitä, että hänestä tulee laulaja. Hän opiskeli laulua Helsingin musiikkiopistossa, jonka jälkeen yksityisesti Rosina Tengénin ja Annikki Uimosen johdolla. Syksyllä 1922 lauluopinnot jatkuivat Milanossa ensin Eugenio Giraldonin ja vuodesta 1924 Giannina Russin johdolla. Ensiesiintyminen tapahtui onnistuneesti Milanon Dal Verme-teatterissa 26. syyskuuta 1926. Nimi Toini Putkonen ei kelvannut italialaiselle ooppera-näyttämölle, joten ensiesiintymisen alla impressaari keksi hänelle taiteilijanimen Antonietta Toini.

Euroopassa oli 1920-luvulla useita kierteleviä oopperaseurueita ja Dal Verme-kiinnityksen loputtua Antonietta Toini lähti laajalle kiertueelle. Hän liittyi italialaiseen oopperaseurueeseen, jonka tähti oli 1920-luvun suurin dramaattinen sopraano Giannina Arangi Lombardi. Ennen television ja äänilevyn aikakautta ihmiset kävivät paljon kuuntelemassa elävää musiikkia, joten kierteleville oopperaseurueille oli kysyntää.

Tuohon aikaan Italiassa oli pulaa hyvistä mezzosopraanoista, joten nuorelle lahjakkaalle laulajalle riitti töitä. Hän sai kiinnityksen Milanon La Scalaan (virallisesti Il Teatro alla Scala) vuodeksi 1929 ja uudelleen vuodeksi 1934. Jokaisen laulajan haave on saada laulaa La Scalan lavalla. Antonietta Toinin kohdalla haave toteutui vuonna 1929 Lady Pamelan roolissa Daniel-François-Esprit Auberin merirosvoaiheisessa oopperassa Fra Diavolo. Elokuussa 1934 hän esiintyi Arena di Veronassa, Italian toisella ikonisella oopperanäyttämöllä.

Vuosina 1935–1936 Antonietta Toini oli kiinnitettynä Frankfurt am Mainin oopperan ensimmäiseksi mezzosopraanoksi. Hän lauloi tuona aikana useita merkittäviä Wagner-rooleja. Hänen ääntään on kuvattu muhkeaksi ja dramaattissävyiseksi, joten se oli kuin luotu Wagnerin massiivisten oopperoiden vaativiin rooleihin. On valitettavaa, ettei Antonietta Toinilta tiettävästi ole säilynyt äänitteitä hänen parhailta vuosiltaan.

Toini Nikander

Toinen maailmansota katkaisi Antonietta Toinin uran. Oopperalaulajan ääni on parhaimmillaan 40 ikävuoden molemmin puolin. Sodan syttyessä Antonietta Toini oli 38-vuotias, joten todennäköisesti uran huippuvuodet jäivät häneltä kokematta. Sodan jälkeen kesti useita vuosia ennen kuin oopperatalojen toiminta vähitellen elpyi sodan runtelemassa Euroopassa.

Sodan jälkeen Antonietta Toini esiintyi jonkin verran kotimaassa. Hän oli avioitunut vuonna 1932 varatuomari, pankinjohtaja Väinö Nikanderin (1892–1967) kanssa. Avioliitto oli lapseton. Pariskunta ehti asua Helsingissä, Kotkassa ja Viipurissa ennen asettumistaan Tampereelle vuonna 1942.

Antonietta Toini ei kotirouvana kauan viihtynyt, vaan ryhtyi – nyt nimellä Toini Nikander – laulunopettajaksi Tampereen musiikkiopistoon ja hänellä oli luultavasti myös yksityisoppilaita. Tampereen Ooppera perustettiin joulukuussa 1946 ja Toini Nikander nousi pian sen toiminnan keskushenkilöksi. Vaikka toiminta ei ollut aivan La Scalan luokkaa, hän paneutui siihen yhtä suurella innolla. Toini Nikander oli Tampereen Oopperan työvaliokunnan puheenjohtaja 1948–1959 ja johtokunnan puheenjohtaja 1963–1972.

Toini Nikander palkittiin Pro Finlandia-mitalilla vuonna 1948. Nikanderin pariskunta keräsi laajan taidekokoelman, jonka Toini Nikander vähän ennen kuolemaansa lahjoitti miehensä syntymäkaupungin Turun taidemuseolle. Hän kuoli Tampereella 3. heinäkuuta 1990.

Pirjo Terho