Lasten leikit 1600-luvun Turussa

Leikkihevoset 1800-luvulta. Kansallismuseo.

Asiakirjoihin on jäänyt erityisen vähän mainintoja lasten leikeistä 1600-luvulla. Leikkiminen mainitaan vain silloin, kun sen seurauksena jouduttiin oikeuden eteen. Ja nämäkin kerrat ovat äärimmäisen harvinaisia. Jopa lasten opiskelusta on enemmän tietoja. Tässä esittämäni tapaukset ovat lähes ainoita, jotka olen löytänyt runsaan 70 vuoden ajalta vuosilta 1623-1696 Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjoista. Esimerkiksi Åbo Akademin tontin arkeologisten kaivausten löydöt antavat kuitenkin ymmärtää, että lasten leikkeihin panostettiin. Löytöihin kuuluu nimittäin nukkeja, jousipyssyjä, leikkimiekkoja, suristimia, luistimia, savieläimiä jne.

Professori Erik Justander kertoi tammikuussa 1667, että Maria Larsdotter Pärlestickerskan poika Johan meni eräänä sunnuntaina ruotsalaisen saarnan aikana leikkimään professorin lasten kanssa tämän lastenkamariin. Siellä Johan löi rykmentinkirjuri Anders Larssonin pojan nenän ja suun verille. Professorin rouva Maria Hartman meni huomauttamaan asiasta Marialle ja pyysi tätä rankaisemaan poikaansa, sekä kieltämään tätä tekemästä enää niin. Maria äityi tästä ajamaan professorin rouvaa takaa ja haukkui tätä kunnialle käyvillä sanoilla.

Heinäkuussa 1680 kerrottiin, että Hans Olofssonin lesken Margareta Gustafsdotterin poika Johan Hansson löydettiin kuolleena jokirannasta talojen väliseltä kujalta. Äiti kertoi, ettei hän ollut nähnyt poikaansa Johan Hanssonia sitten edellisen lauantain, kun tämä lähti ulos. Poika löydettiin seuraavana tiistaina puolen päivän aikaan. Äiti ei tiennyt poikansa liikkeistä muuta kuin sen, että tämä oli edellisenä lauantai-iltapäivänä uimassa Vartiovuoren lammella toisen pojan Johan Erikssonin kanssa. Johan, joka oli kymmenvuotias, kertoi kyllä olleensa uimassa apteekkarin pojan kanssa, mutta lesken poikaa hän ei ollut nähnyt. Saman ikäinen Petter Pistolmakaren poika Erland Pettersson kertoi kirjanpainaja Petter Hansoniuksen tyttären Karin Hansonian kertoneen hänelle, että Johan Eriksson aikoi sunnuntaiaamuna kello seitsemän uimaan Vartiovuorelle, mutta Karin kielsi häntä sanoen, että eräs poika hukkui sinne. Johan vastasi, ettei se estänyt häntä menemästä sinne. Johan Hansson ei kuitenkaan ollut Vartiovuorella hukkunut poika.

Porvari Jöran Post valitti helmikuussa1694, että porvari Johan Peltare rikkoi edellisenä päivänä tullikirjuri Johan Postin pienen pojan Johanin kelkan kadulla, jossa tämä oli laskemassa mäkeä, kuten lasten oli tapana laskiaisen aikaan. Peltare myönsi rikkoneensa kelkan, sillä hän oli kieltänyt muutamaan kertaan poikia laskemasta, sillä katu tuli siitä niin liukkaaksi, ettei väki voinut kulkea sitä. Oikeus totesi, että koska poika ei aiheuttanut mitään vahinkoa, tuli kelkka korvata.

Porvari Jakob Rajalaisen vaimo Valborg Jakobsdotter kertoi Nils Kimalaisen pojan Gabrielin, Lars Kulhon pojan Johanin, Jöran Hurulan pojan ja Simon Skräddaren lesken pojan Simonin leikkineen hänen poikiensa Jakobin ja Gabrielin kanssa helluntaina 11. toukokuuta 1695 Valborgin tuvan takana. Kimalaisen poika otti suuren kiven ja pudotti sen kellarin luukusta, jolloin se osui alla olleeseen oluenpanokattilaan. Välttääkseen vastuuta muut pojat ottivat Kimalaisen pojan hatun merkiksi siitä, että hän vahingoitti pannua.

Asessori Nicolaus Alanus valitti, että piika Maria Mattsdotter tuli hänen taloonsa jouluaattona 1695, ja talosta katosi hopealusikka. Maria kertoi, että kun hän oli lähdössä pois, leikki asessorin pieni poika muiden poikien kanssa talon portilla. Pojalla oli kädessään hopealusikka, jonka hän laski portin puulle. Maria otti sitten lusikan siitä.

Veli Pekka Toropainen