Aviottomat lapset

Leluhevonen. Turun museokeskus.

Vaikka raskaus ja syntynyt lapsi olivat lähes aina syynä siihen, että naimattomat naiset ja heidän makaajansa päätyivät käräjille, mainitaan lapsia vain harvoin muuten kuin suhteen tuloksina. Toisinaan tuomioon liitettiin lain mukainen määräys siitä, millainen kummankin vanhemman elatusvelvollisuus oli. Sen sijaan lapsen sukupuoli ja nimi ei ollut mainitsemisen arvoinen tutkimissani sadoissa oikeusjutuissa. Joissakin harvoissa oikeusjutuissa selviteltiin lapsen kohtaloa.

Jos aviottoman lapsen äiti kuoli, siirtyi elatusvastuu ensisijaisesti isälle, halusi tämä sitä tai ei. Vaimo Margareta Mattsdotter syytti kesäkuussa 1661 Matts Eriksson Kampparia, hänen vaimoaan Ursula Nilsdotteria ja heidän poikaansa ratsumies Matts Mattssonia pojan aviottoman tyttölapsen kuoleman aiheuttajiksi. Margareta kertoi kantaneensa Anna Jöransdotterin kanssa edesmenneen Karin Mattsdotterin Mattsille synnyttämät kaksoset, pojan ja tytön, Kampparin taloon. Pojan vanhemmat eivät halunneet ottaa lapsia vastaan ja lasten isä kävi vaimojen päälle miekan kanssa vanhempien retuuttaessa heitä olkapäistä niin, että tyttö putosi katukiveykselle. Kampparin väki tietysti kielsi teon, eivätkä todistajatkaan tukeneet käsitystä pahoinpitelystä. Joka tapauksessa vaimot halusivat jättää poikalapsen jonkun muun kuin Kampparien huoleksi. 

Joidenkin oikeusjuttujen mukaan naiset pyrkivät salaamaan aviottoman lapsen alkuperän. Aviottomia äitejä ei suinkaan jätetty yksin, vaan lapsen kummit, sukulaiset ja naapurit auttoivat heitä. Kappalainen Josef Laurentiita huijattiin vuonna 1666, kun tullimies Jöran Karan vaimon Brita Brusiusdotter meni varhain eräänä aamuna kello neljä hänen luokseen ja sanoi, että hänelle lähetettiin illalla Marttilasta hänen sukulaismiehensä avioton lapsi, joka oli melko heikko ja kastamaton. Kastamisen jälkeen selvisi, että lapsi kuului piika Barbara Johansdotterilla, joka oli paennut Tukholmaan. Brita kertoi lapsen olleen luonaan kaksi viikkoa, minkä jälkeen eräs vaununtekijän vaimo vei sen Tukholmaan. Näin lapsi saatiin kastettua ilman enempiä asian selvittelyjä.

Toisinaan naiset käyttivät väitettyä raskauttaan kiristyskeinona, jolla he yrittivät pakottaa heidät maanneen miehen avioliittoon. Brita Grelsdotteria väitti marraskuussa 1668 sikiönsä tulleen kesken. Sen siitti edellisen joulun aikaan ylioppilas Henrik Pistorius vanhempiensa leipuri Anders von Mindenin ja tämän vaimon talossa. Laskiaisen aikaan Brita meni puuseppä Markus Jöranssonin taloon, jossa Henrik tapasi joskus käydä. Brita jäi taloon yöksi ja seuraavana aamuna emäntä Margareta Grelsdotter heitti hänen päälleen vettä hänen hävyttömyytensä ja näpistyksen vuoksi. Kun Brita lähti talosta, tuli lapsi kesken kadulla. Kun Britaa kovisteltiin kertomaan totuus, hän myönsi valehdelleensa. Hän ei ollut raskaana ja yritti tempullaan saada Pistoriuksen naimaan hänet, sillä hän oli maannut hänet aiemmin.

Lapsen huoltajuudesta voitiin myös riidellä. Seppämestarin hyvin itsenäisesti oikeudessa esiintynyt tytär Maria Natter vaati marraskuussa 1666, että hänen aviottoman lapsensa isä nahkurimestari Jöran Arckenholt antaisi takaisin hänelle luokseen ottamansa lapsen, sillä sitä ei kohdeltu äidin mukaa kuten kuului. Maria halusi Jöranin maksavan lapsen elatuksen suoraan hänelle. Jöran sanoi kuitenkin lapsen olevan kolmevuotiaan ja kuuluvan lain mukaan hänen hoidettavakseen. Jöranin mielestä lasta hoidettiin parhaalla mahdollisella tavalla hänen luonaan. Maria halusi silti lapsen luokseen ja sanoi, että mikäli niin ei tapahtuisi, saisi pyöveli joko hänestä tai Jöranista kirveenruokaa. Maria lisäsi, ettei hän saanut oikeutta, ja että Jumala kostaisi sen.

Veli Pekka Toropainen