Choraeuksen lähteellä

Choraeuksen lähde Ruissalossa.

Pitsihuviloistaan, tammistaan, Suomen suurimmasta jääkautisesta siirtolohkareesta Kukkarokivestä ja Ruisrockista kuuluisa Ruissalon saari Turun kupeessa tunnettiin jo 1500-luvulla Juhana-herttuan ja hänen hoviherrojensa metsästyspuistona. Saaren muita vetonauloja ovat Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, 18-reikäinen golfkenttä, kylpylä, leirintäalue ja Choraeuksen lähde, joka on saanut nimensä Turun akatemian kaunopuheisuuden dosentin, runoilija Mikael Choraeuksen mukaan.  

Lähde oli jo 1700-luvulla tunnettu virkistyspaikka, jonne etenkin ylioppilailla, mutta myös muilla turkulaisilla oli tapana tehdä eväsretkiä luonnon helmaan ja samalla nauttia lähteen virkistävästä vedestä. Lähdettä ympäröivä kivinen pyöreä allas valmistui vuonna 1849. Siihen on hakattu muistokirjoitus "Fons Choraei Phoebei perennis" (runoilija Choraeuksen alati pulppuava lähde).  

Choraeuksen kerrotaan viihtyneen erityisen hyvin lähteen äärellä ja siellä saattoivat syntyä jotkut hänen runoistaankin. Myös luonnonkaunis Ruissalo sai omat ylistysrunonsa. Lähde ei ole pulpunnut enää miesmuistiin, vaan on nyttemmin täysin kuivunut. Kun lähteen sivuitse lisäksi kulkee asvalttitie, on paikkaan liitettyä romanttista maalaisidylliä vähän vaikea kuvitella. Lähteen ympärillä on edelleen penkkejä levähtämistä varten.

Mikael Choraeus syntyi 15. maaliskuuta 1774 Vöyrissä sikäläisen pitäjänapulaisen, sittemmin Kristiinankaupungin kappalaisen Mikael Choraeuksen (1739–1790) ja Anna Margareta Hammarin (k. 1792 ”50-vuotiaana”) perheeseen. Koulunsa lahjakas Mikael kävi Ruotsissa, ensin Västeråsin lukiossa ja sen jälkeen vuodesta 1792 Uppsalan yliopistossa, missä hän suoritti maisterintutkinnon vuonna 1797.

Turkuun Choraeus saapui vuonna 1799 akatemian kaunopuheisuuden dosentiksi; tuolloin hän julkaisi dosentin väitöskirjan De veritate aesthetica. Hän toimi kotiopettajana kenraali E. G. von Willebrandtin luona vuosina 1799–1800 ja maaherra R. V. de Geerin luona vuosina 1800–1802. Choraeus viihtyi Turussa vain kolme vuotta, sillä pian pappisvihkimyksensä 5. kesäkuuta 1802 jälkeen hän palasi Ruotsiin toimien Karlbergin sota-akatemian teologian apulaisena ja vuodesta 1803 Södermanlandin rykmentin pastorina. Samana vuonna hänet nimitettiin myös kuninkaalliseksi hovisaarnaajaksi.  

Choraeus sai mainetta runoilijana jo Turussa asuessaan. Hänen tuotantonsa käsittää monenlaisia runoja laajoista runoelmista ja virsistä pienimuotoisiin tunnelma-, juhla- ja lastenrunoihin. Hän julkaisi lisäksi satiirisia porvariston kuvauksia ja aikalaiset tunsivatkin Choraeuksen terävästä kielestään ja pilkkarunoistaan. Hänen runojaan on myös sävelletty. Choraeuksen esikuva runoilijana oli Frans Mikael Franzén (1772–1847). Choraeus ja Franzén olivat samanaikaisesti Turun akatemian palveluksessa, missä Franzén toimi vuodesta 1795 kirjastonhoitajana ja sen lisäksi vuodesta 1798 vuoteen 1810 historian professorina.

Mikael Choraeus kuoli keuhkotautiin Tukholmassa 3. kesäkuuta 1806 vain 32-vuotiaana. Hänet haudattiin Tukholman lähistölle Solnan kirkkomaahan, missä hänen hautakivensä on edelleen nähtävissä. Vuotta ennen kuolemaansa Choraeus ehti avioitua ruukinpatruunan tyttären Sofia Kristina Westerin (1780–1829) kanssa ja julkaista professorin väitöskirjan De vera et genunina notione virtutis Christianae.

Leski Sofia Wester avioitui vuonna 1807 edellisenä vuonna niin ikään leskeksi jääneen Frans Mikael Franzénin kanssa. Franzén toimitti ja julkaisi Choraeuksen kootut runot, joka sisältää Åbo Tidningar- ja Stockholms-Posten -lehdissä julkaistujen runojen lisäksi runoilijan elämäkerran. Teos painettiin Örebrossa vuonna 1815.

Pirjo Terho