Ejbyn kalkin ja pateenin tarina

Ejbyn kirkko

Tanskalainen Ejbyn seurakunta teki vuonna 1925 ennenkuulumattoman teon palauttaessaan Turun tuomiokirkkoon tanskalaisen merirosvon Otte Rudin joukkoineen vuonna 1509 Turkuun tekemän ryöstöretken yhteydessä viedyt ehtoolliskalkin ja ehtoollisleipäastian eli pateenin. Esineet päätyivät sjellantilaisen Ejbyn seurakunnan kirkkoon, missä niitä säilytettiin 400 vuoden ajan.

Turun pitkässä historiassa on monta synkkää päivää, joista yksi on vuoden 1509 elokuun 2. päivä. Tuolloin myöhään illalla tanskalaiset pääsivät purjehtimaan usean laivan saattueessa Aurajokea pitkin kaupunkiin asti ilman, että sitä huomattiin Turun linnassa. Linnan käskynhaltija Josef Pederinpoika selitti myöhemmin, että syy katastrofiin oli pula hyvistä pyssymiehistä, joita ei riittänyt vartioon kaikkialle.

Tanskalaiset riehuivat Turussa viisi päivää, jona aikana useita huomattavia kaupunkilaisia – pormestari, raatimiehiä, pappeja ja kauppiaita – murhattiin tai pahoinpideltiin, naisia raiskattiin, taloja poltettiin ja koko kaupunki mukaan lukien tuomiokirkko ryöstettiin putipuhtaaksi. Lopulta tanskalaiset purjehtivat tiehensä laivat pullollaan ryöstösaalista kenenkään edes yrittämättä estää heitä. Ryöstösaaliin arvoksi laskettiin 250 000 hopeamarkkaa, yksistään tuomiokirkosta viedyt piispanhiippa ja -sauva jalokivineen olivat arvoltaan 12 000 hopeamarkkaa. Piispansauva palautui myöhemmin takaisin Turkuun, tosin ilman jalokiviä.   

Ejbyn kalkki ja pateeni

Kalkin ja pateenin tarina alkaa noin vuodesta 1480, jolloin ne lahjoitettiin Turun tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappeliin. Esineet on mahdollisesti valmistanut turkulainen kultaseppä Sven Guldsmed ja niiden lahjoittajaksi on arveltu tuomiorovasti (sittemmin piispa) Maunu Särkilahtea joko yksin tai todennäköisemmin yhtenä useamman lahjoittajan ryhmästä.

Kalkki on kullattua hopeaa, 24.5 cm korkea (jalkaosa 14.8 cm) ja painaa 780 g. Sen kuppiosa ei ole enää alkuperäinen, vaan uusittu Tanskassa vuonna 1851. Kalkin jalustassa on Särkilahti-, Tavast-, Bitz- ja Stålarm-sukujen vaakunat sekä kaksi tuntemattoman henkilön monogrammivaakunaa. Vaakunoiden merkitystä ei ole varmuudella kyetty selvittämään. Pateeni on niin ikään kullattua hopeaa ja halkaisijaltaan 16.4 cm. Sen reunassa on Särkilahti-suvun vaakuna ja kirjoitusnauhassa latinankielinen teksti, joka kuuluu suomennettuna ”tehkää tämä minun muistokseni”. Pateenin keskustassa on kuvaus Kristuksen kärsimyksestä.  

Ejby oli 1500-luvulla Turebyn kartanon patronaattiseurakunta. Kartanon 1500-luvun alkupuolella omistaneen Erik Madsinpoika Bøllen puoliso oli Otte Rudin sisar Sofia. Ilmeisesti Kaikkien Pyhien kappelin kalkki ja pateeni kuuluivat Otte Rudin osuuteen Turun ryöstösaaliista ja hän ehkä lahjoitti esineet sisarelleen. Tämä saattoi myös periä ne, sillä Otte Rud kuoli jo noin vuonna 1510.

Tarinan mukaan Otte Rud katui Turussa tekemäänsä julmaa kirkkoryöstöä ja sovittaakseen tekonsa lähti pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin, mutta kuoli matkalla. Ryöstämällä kalkin ja pateenin hän pelasti ne jälkimaailmalle. Turusta ne olisivat muutaman vuosikymmenen kuluttua joutuneet Kustaa Vaasan takavarikkoon ja saman tien sulatusuuniin. Merirosvo Otte Rudia ei pidä sekoittaa hänen veljenpoikaansa amiraali Otte Rudiin (1520–1565).   

Tanskalainen historiantutkija M. N. C. Kall Rasmussen julkaisi vuonna 1854 tutkimuksen Ejbyn kirkossa olevasta ehtoolliskalkista ja siihen kuuluvasta pateenista. Hän oli hyvin selvillä esineiden alkuperästä. Kall Rasmussenin tutkimus jäi suomalaisilta tutkijoilta huomaamatta. Vasta K. F. Allenin vuosina 1864–1879 julkaisema kolmeosainen Pohjoismaiden historia, jossa kalkki mainitaan, kiinnitti suomalaisten huomion.  

1800-luvun lopulla tehtiin kaksikin yritystä kalkin ja pateenin saamiseksi takaisin Suomeen, ensin Turun kaupungin historiallisen museon (= Turun linna) ja vähän myöhemmin Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Molemmat pyynnöt torjuttiin. Vuonna 1925 Ejbyn seurakunta kuitenkin päätti palauttaa esineet Turun tuomiokirkkoon. Nykyisin ne kuuluvat Turun tuomiokirkkomuseon aarteisiin ja tunnetaan Ejbyn kalkin ja pateenin nimellä.

Pirjo Terho