Avioliittoa paenneet miehet

Saaristolaiva Lorenzo Magalottin mukaan 1674.
Kuva: Suomen merimuseo.

Turussa 1600-luvulla aviottomaan raskauteen päätyneet naiset, jotka olivat lähes poikkeuksetta piikoja, joutuivat usein käyttämään kaikki keinonsa saadakseen lapsensa isän vastuuseen. Osa miehistä sopi suosiolla avioliitosta tai rahallisesta korvauksesta, mutta monet yrittivät kiemurrella vielä oikeuden edessä vastuustaan. Siinä he tosin onnistuivat harvoin. Miehille tavallisin keino välttää epämieluinen avioliitto oli kuitenkin kaupungin tomujen karistaminen jaloista.  

Mies katosi usein jälkiä jättämättä, tai hänen mahdollinen olinpaikkansa tiedettiin vain summittain. Ruotsin valtakunnan ollessa laajimmillaan sen kolkat ulottuivat ympäri Itämeren, joten mahdollisuuksia katoamiseen oli runsaasti. Ratsumies Anders Simonsson siitti Anna Eriksdotterille lapsen, ja vielä toisen vuonna 1654, jolloin Anders lähti pakosalle. Kukaan ei tiennyt hänen olinpaikkaansa. Myös Margareta Pedersdotter ja Adrian Gottleben, jotka molemmat palvelivat kauppias Hans Johanssonilla, saivat yhdessä lapsen. Adrian matkusti tämän jälkeen Saksaan, eikä hänen paluustaan ollut varmuutta. Brita Johansdotterille lapsen siittänyt renki Anders pakeni puolestaan Riikaan samana vuonna.

Turusta oli mahdollista paeta laivojen matkustajana. Kuninkaallinen majesteetti kielsi kuitenkin asetuksellaan sellaisten ihmisten ottamisen laivoihin, joilla ei ollut viranomaisen antamaa matkustuspassia. Laivurit eivät aina noudattaneet sääntöjä, mutta joutuivat kiinni jäädessään myös vastuuseen teostaan. Uskelan Annilassa syntynyt renki Simon Bertilsson makasi Tammelan Saarella syntyneen piika Brita Eskilsdotterin ja siitti tälle lapsen aviolupauksen alla. Perämies Thomas Suolala kuljetti rengin muualle, joten hänen tuli hankkia mies jälleen Turkuun. Perämies sekä hänet tekoon houkutellut Mårten Gefvert tuomittiin molemmat 40 markan sakkoon.

Jotkin naisista uskoivat miehen paluuseen, vaikka asiasta ei ollut varmuutta. Isonkyrön Palon kylässä syntynyt Margareta Jöransdotter kertoi syyskuussa 1674 palvelleensa Turussa kolme vuotta. Hän valitti antautuneensa suhteeseen jalosyntyisen luutnantti Arvid Grabben rengin Jakobin kanssa ja sen seurauksena hän synnytti lapsen. Margaretan mukaan Jakob antoi hänelle avioliiton merkiksi hopealusikan ja riikintaalarin. Mies matkusti kaupungista Birgitan päivän aikaan aikomuksenaan hankkia varoja häiden pitämiseen, mutta hän ei palannut matkaltaan. Margareta oli sitä mieltä, että mies saattaisi kuitenkin vielä tulla takaisin.

Jotkut miehistä joutuivat lopulta tulemaan takaisin Turkuun työnsä takia, tai he olettivat tekonsa unohtuneen vuosien kuluessa. Perniön Pyhäjoelta kotoisin olleen piika Annika Eriksdotterin maannut tukholmalaisen kauppiaan Matts Mattssonin kirjuri Per Hansson antoi Annikalle 20 taalaria ennen paluutaan Tukholmaan ja pyysi, ettei hän antaisi kirjata lasta itselleen, vaan jollekulle toiselle. Kun Per palasi seuraavan kerran kauppa-asioissa Turkuun, määrättiin hänelle 40 hopeamarkan sakko.

Myös muualle palvelukseen lähteneitä ja miehen pettämäksi joutuneita palvelijattaria palasi kotiin Turkuun perheensä hoiviin. Turussa syntynyt Hebla Reinholdsdotter kertoi huhtikuussa 1662 palvelleensa kuvernööri Bengt Hornin hovissa Tallinnassa 1½ vuotta pesijättärenä. Tukholmasta kotoisin ollut räätälinkisälli Bengt Larsson siitti hänelle lapsen ja lupasi avioitua hänen kanssaan, mutta ei sitten toteuttanutkaan lupaustaan. Siksi Hebla tuli Turkuun äitinsä luo, jossa hän synnytti lapsensa viikkoa ennen joulua 1661. Miehillä oli myös muita keinoja vältellä avioliittoa, mutta siitä ensi kerralla.

Veli Pekka Toropainen