Joskus tie uusiin sukututkimuslöytöihin alkaa yllättävästä sattumasta. Niin kävi itselleni viime syksynä, kun päätin tarkistaa Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen nettisivulta erään paikallismurrenäytteen esittäjän nimen.
Tiedonetsintä johdatti minut nauhoitearkiston hakuun. Koska harrastan sukuni kotiseudun Suodenniemen historiaa, päätin ohimennen tarkistaa, olisiko sieltä murrenäytteen lisäksi muitakin äänitteitä olemassa. Yllätys oli suuri, kun niitä löytyi useita kymmeniä. Nauhoille oli tallentunut pitäjäläisten ääniä yli 50 vuoden takaa. Useimmat äänitteet olivat tunnin tai sitä pidemmänkin mittaisia.
Ryhdyin pikimmiten täyttämään äänitetilauslomaketta päästäkseni tutustumaan tuohon aarteeseen. Tilannetta helpotti se, että Suodenniemen kunta oli ennen vuonna 2006 päättynyttä taivaltaan ehtinyt kustantaa äänitteiden digitoinnin. Toinen iloinen yllätys oli, että Kotus toimittaa kullekin tilaajalle 10 äänitettä maksutta. Lisäksi olin iloinen, että pääsy äänitteiden pariin onnistui kotisohvalta. Helposti saatavilla oleva digitaalinen kulttuuriperintö on kulttuuriperintöalan tärkein ilmiö, jonka edistämisessä myös Seura ja Kansallisarkisto omalla tahollaan tekevät tärkeää yhteistyötä.
Pienen odotuksen jälkeen alkoi kuuntelumaraton, sillä äänitteiden yhteiskesto oli jossakin 30–40 tunnin paikkeilla. Ensimmäisestä toimituserästä paljastui nimeltä tuttuja kertojia. Tuntui kiehtovalta kuulla ääniä, joiden on ajateltu vaienneen jo vuosikymmeniä sitten. Kuuntelun aikana tutkin ääniteluetteloa tarkemmin ja huomasin, että haastateltujen joukossa on isoisäni äiti. Hän kuoli puoli vuotta ennen syntymääni, joten hän oli minulle tuttu vain sukulaisten kertomuksista sekä kotialbumissa olevista valokuvista. Tein uuden tilauksen ja sain toisen erän äänitteitä kuultavaksi.
Isoisoäitini kertomus osoittautui antoisaksi. Hän kertoi muun muassa ennen talvisotaa kuolleesta veljestään, josta aiemmin tiesin oikeastaan vain nimen. Hän puhui myös lähes 100 vuoden ikään ehtineestä isoäidistään, joka haudattiin Suodenniemen vanhalle hautausmaalle. Samalle, jolla olin viime kesänä vetämässä hautausmaakierrosta. Haudan sijainti ei enää ole tiedossa, mutta olisipa ollut jännittävää tuolloin tietää, että paikka on muun ohella isoisäni isoäidinäidin viimeinen leposija.
Paitsi uutta puhtia sukututkimukseen ääniteaarre tarjosi uutta myös paikallishistorian kannalta: nyt tiedän, kenellä oli Suodenniemen ensimmäinen polkupyörä, kenellä auto ja kenellä puhelin. Ja missä kaadettiin pitäjän viimeinen karhu. Pellavan kasvatuksesta ja käsittelystä tiedän jo niin paljon, että saattaisin siinä itsekin onnistua. Leipomismuistojen innoittamana joulupöydässämme oli perinteinen satakuntalainen varilimppu, luultavasti ensimmäistä kertaa sukupolviin.
Nauhoitearkistoon vielä tutustumattomien kannattaakin googlata hakusanat ”nauhoitearkiston haku”, minkä jälkeen eteenpäin pääsee vaikkapa henkilön tai kunnan nimellä, entisiä kuntia unohtamatta. Sähköpostitse toimitettava tilauslomake löytyy sivustolta. Luulenpa, että moni löytää sieltä laillani mieleenpainuvia elämyksiä.
Tomi Ahoranta
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 2/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti