Kadonnut rintamalla

Sotilaiden ruokatauko Uhtuan suunnalla 1941. Museovirasto.

Tämän vuoden kesäkuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta jatkosodan syttymisestä. Viime sotien aikana katosi yli 10 000 suomalaista sotilasta. Heistä on julistettu kuolleeksi yli 6 000, joiden kohtalo jäi taistelutilanteessa epäselväksi eikä ruumista löytynyt. 

Sain keväällä eräältä suvulta pyynnön laatia lyhyen selvityksen jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 Laatokan Karjalassa 20-vuotiaana kadonneen Veikon sotatiestä. Suku halusi järjestää kuluneena kesänä pienen muistojuhlan kadonneen kunniaksi, koska hänen syntymästään tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta. 

Suku tiesi Veikosta varsin vähän. Elossa oli enää hänen sisarustensa lapsia, jotka kaikki olivat syntyneet enonsa katoamisen jälkeen. Minulle kerrottiin, että perheen äiti oli uskonut poikansa jääneen vangiksi ja odotti Veikon paluuta vielä pitkään sodan jälkeen. Vasta 1960-luvun alussa hän lopulta hyväksyi sen, ettei poika enää palaa ja Veikko voitiin julistaa kuolleeksi. Tässä yhteydessä äiti myös poltti useimmat muistoesineet, kuten kaikki kirjeet. 

Viime sodissa kuolleiden ja kadonneiden sotilaskantakortit on digitoitu digitaaliarkistoon. Kantakortista selvisi muun muassa Veikon pituus ja paino, hänen välirauhan aikana suorittamansa varusmiespalveluksen tiedot sekä sijoitus joukko-osastoon, jossa hän palveli katoamiseensa saakka. Joukko-osaston perusteella digitaaliarkistosta löytyivät Veikon komppanian sotapäiväkirjat, joiden avulla hänen sotatiensä vaiheet saivat aivan uutta syvyyttä. Yksittäistä sotamiestä ei niissä mainittu, mutta välillä varsin yksityiskohtaisestikin komppanian vaiheet. Sotapäiväkirjojen liitteinä oli myös pari taistelukertomusta, joihin myös Veikko osallistui. Nämä kaikki tiedot olivat suvulle uusia. 

Tieto siitä, että Veikko oli julistettu kuolleeksi sodan jälkeen, johdatti minut arvokkaimman lähteen äärelle. Sodan jälkeen kadonneiden kohtaloita selvittämään perustettiin Puolustusministeriön kuolleeksijulistamistoimisto. Sen tehtävänä oli selvittää, oliko kadonnut kaatunut, jäänyt sotavangiksi vai oliko hän vielä elossa. Selvitykset tehtiin muun muassa haastattelemalla omaisia ja aseveljiä. Jos kadonnut oli todennäköisesti kuollut, julisti Helsingin raastuvanoikeus hänet kuolleeksi. Omaiset saattoivat hakea kuolleeksi julistamista myös muista tuomioistuimista. Kuolleeksijulistamistoimiston arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa. Arkiston kortiston avulla pääsin käsiksi selvitykseen Veikon katoamisesta ja sen liitteisiin. 

Veikon katoamista koskevien asiakirjojen joukossa oli hänen esimiehensä kertomus siitä, miten hänet oli komennettu kesken taistelun viemään viestiä eräästä komentopaikasta toiseen, joka oli sijainnut alle kilometrin päässä. Tämän jälkeen Veikkoa ei ollut nähnyt kukaan. Paras löytö oli kuitenkin hänen äitinsä haastattelu, jossa hän kertoi poikansa lähdöstä sotaan ja viimeisen kotiinsa kirjoittamansa kirjeen sisällöstä. Luin muistotilaisuudessa äidin koskettavan kertomuksen sellaisenaan, mikä herätti kuulijoissa suurta mielenliikutusta. 

Suku oli hämmästynyt siitä, miten paljon löysin tietoja Veikosta ja hänen vaiheistaan. Suvun nuorempi polvi halusi matkustaa Veikon katoamispaikalle heti kun rajat jälleen avautuvat ja koronatilanne antaa siihen mahdollisuuden. Lupasin siltä seisomalta lähteä oppaaksi. 

Jukka Partanen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 8/2021. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.