Turun tulliaita 1600-luvulla

Entisen tulliaidan perustuksia Ryssänmäellä. Museovirasto.

Ruotsin valtakunnassa määrättiin vuonna 1622 perittäväksi veroa eli pikkutullia kaupunkeihin tuoduista tavaroista. Turkua ympäröi kyseisestä vuodesta tulliaita, jossa oli tulliportit tullitupineen Karjakadulla, josta tie johti Uudellemaalle ja Kajalaan, Hämeenkadulla, josta kuljettiin Hämeeseen, ja Aninkaistenkadulla, josta päästiin Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Lisäksi tavaroiden tuontia ja vientiä valvottiin Aurajoen Multavierulla ja Linnanpuomilla. Tulliaidan rakentaminen ja ylläpitäminen oli porvareiden velvollisuus, ja jokaisella heistä oli oma pätkänsä aitaa hoidettavana. Tulleista huolehtivat tulliesimies, tullikirjurit ja tullimiehet eli syökärit. Tulliaita kävi tarpeettomaksi vasta vuonna 1808, kun pikkutulli lakkautettiin.

Hitaasti hyvä tulee

Itse aidan rakenne vaihteli paikasta riippuen. Toisin paikoin se oli tehty tukeista ja toisin laudoista. Kallioisilla mäillä puuaidan perustaksi koottiin kivivarustus. Aidan pystyttäminen vei vuosia, sillä porvarit olivat vastahakoisia suorittamaan tätä rasitusta. Esimerkiksi porvari Knut Tekkala osti omalle kaupunginaidan osalleen 16 neljän kyynärän mittaista tukkia. Jos velvollisuus laiminlyötiin, sai siitä rangaistuksen. Porvari Erik Nukarin leski Elin Persdotter oli jättänyt korjaamatta osuutensa, mutta hän lupasi korjata sen seuraavaan katselmukseen mennessä, mikä hänet velvoitettiin tekemään rangaistuksen uhalla.

Tulliportteihin kuuluivat myös vartiotornit. Tämä käy ilmi oikeusjutusta, jonka mukaan Petter Jessenhausenin renki Matts Mattsson oli vuonna 1639 työssä pikkutullin puomitornin luona tulliaitaa tekemässä. Hans Byggmästare pudotti tornista rautakangen huudettuaan ensin alhaalla olleille, että nämä varoisivat. Tästä tietämättömänä renki Matts sai kangen päähänsä. Asia todettiin puhtaaksi vahingoksi ja mieskin oli paranemassa.

Aidan kunnossapito voitiin välittää maksusta myös toiselle ja tämä saattoi johtaa väärinkäytöksiin. Bertil Qvartermästare valitti vuonna 1652, että Matts Liukas oli kerännyt kolmelta porvarilta ja Jöran Hyrysen vaimolta kultakin neljä äyriä korjatakseen niillä kaupungin tulliaitaa. Kun pormestari ja raati ei kuitenkaan ollut antanut tästä mitään määräystä, väitettiin Liukkaan keränneen rahat saadakseen niillä olutta.

Prokuraattori Lorentz Tillandz valitti kesäkuussa 1697, että joku oli rikkonut hänen osuuttaan tulliaidasta. Hän sai tietää syylliseksi porvari Johan Karan, joka oli hakannut aitaa rikki suurella vasaralla. Koska Kara kärsi tuolloin jostakin pään heikkoudesta, lupasi hänen vaimonsa korjata miehensä aiheuttamat vahingot.

Tulliportilla

Piika Brita Larsdotter toimi kuten tuli, kun hän tullasi tulliportilla 44 kyynärää palttinaa, jotka hän toi myytäväksi kaupunkiin. Sen sijaan porvarisvaimo Anna Mattsdotter ajoi illalla kello yhdeksän neljä pukkia kaupunkiin Aninkaisten tulliportin kautta tullaamatta niitä. Pimeydessä tullimiehet eivät olleet havainneet vaimoa. Koska vaimo rikkoi tullisääntöä ensimmäistä kertaa, takavarikoitiin puolet pukeista.

Kaikki tullatut tuotteet tuli viedä torille tarjolle. Jos kauppaa käytiin jo tulliportilla, oli se laitonta etukauppaa. Porvari Gabriel Johansson syyllistyi moiseen ottaessaan Aninkaisten tulliportilla Jöran Vehkapuntarilta kolme kuormaa tavaraa.

Kaupungin karja vietiin aamuisin tulliporteista laitumelle joko kaupungin paimenen tai porvareiden perheen toimesta. Asessori Anders Gyllenkrook kertoi syyskuussa 1694, että hänen lehmänsä oli jäänyt paimenen huolimattomuutta yöksi tulliaidan ulkopuolelle ja tullut susien syömäksi.

Veli Pekka Toropainen