Turussa oleskeli jatkuvasti
venäläisiä kauppamiehiä jo 1600-luvun alkupuolella. Heidän määränsä kasvoi erityisesti
vuoden 1713 jälkeen, jolloin venäläinen sotaväki valloitti kaupungin. Kun Uudenkaupungin
rauha solmittiin vuonna 1721, marssivat vieraan vallan sotajoukot maasta pois,
mutta venäläiset kauppiaat eivät. He jäivät Turkuun aina 1730-luvulle saakka.
Vuosikymmenen puolivälin jälkeen heitä mainitaan enää harvoin.Jumalan valtaistuin. Taiteilija Vasili Koren.
Venäläinen Raamattu vuodelta 1696.
Kuva: Wikipedia Commons.
Venäläisten kauppiaiden tavasta
käydä Turussa jo 1600-luvun alkupuolella kertoo jotakin se, että porvari
Sigfrid Kara määrättiin vuoden 1638 kaupanjaotuksen yhteydessä yhdeksi
kaupungin kestikievariksi. Hänen velvollisuutenaan oli majoittaa erityisesti
venäjältä tulevat kauppiaat. Kaupanjaotuksessa hänen ammattinimikkeekseen
merkittiin "ryssän kestikievari".
Useilla venäläisillä kauppiailla
oli kaupungissa aitta, johon he varastoivat tavaroita, joita eivät kuljettaneet
mukanaan palatessaan takaisin kotiinsa kauppamatkan jälkeen. Samat kauppiaat
kävivät siis vakituisesti Turussa. Kulttuurierot eivät olleet turkulaisille
vieraita, vaan ne herättivät kiinnostusta. Esimerkiksi kuparisepän vaimo Anna
Ingemarsdotter jäi saippuaa ostaessaan ryssän aittaan ihmettelemään ja
ihailemaan venäläistä Raamattua. Tuli siinä nautittua vähän väkijuomaakin
kaupan vahvistajaisiksi.
Idästä tulleille kauppiaiden
myyntituotteille määriteltiin tarkoin rajat. Heidän myyntinsä keskittyi
pääasiassa hunajaan, saippuaan sekä ns. ryssänhanskoihin ja ryssänsaappaisiin.
Saattoivatpa he myydä karkeaa ryssänkangastakin. He puolestaan ostivat
turkulaisilta kaikkea sitä, mitä näillä oli myydä heille. 1720-luvulta lähtien
venäläisiä kauppiaita alettiin kutsua asiakirjoissa marketanteiksi.
Kaupankäynnistä on kaupungin
lähteisiin jäänyt satoja oikeusjuttuja. Esimerkiksi kaksi Tihvinän porvaria
Simon Michitin ja Ivan Wasilievitch olivat majoittuneet vuonna 1643 Karan
taloon. He olivat tuoneet kahdeksan kuormaa jäisiä kauppatavaroitaan Turun
saaristosta. Kun heidän tulkkinsa David meni juottamaan heidän hevosiaan
Kroopille, oli luutnantti Johan Spåra huutanut hänelle: "Ryssänkoirat,
kelmit, ostakaa vaan kaikki parhaat hevoset, älkääkä jättäkö muille mitään!"
Upseerina Spåra tiesi, että myös oma armeija oli kipeästi hevosten tarpeessa.
Vuodesta 1713 tilanne vakiintui
niin, että ruotsalaisen pormestarin rinnalle valittiin myös venäläinen
pormestari. Tässä virassa toimi kauppias Ivan Savinov Ponomaroff. Venäläiset
kauppiaat asettuivat sotavuosina kaupunkiin vakituisesti, ja tästä aiheutui
monenmoisia ongelmia rauhan tulon jälkeen. Esimerkiksi Ivan Trofimoff oli
pystyttänyt aittansa laamanni Lagerflychtin tontille, mutta tämän leski antoi
purkaa sen. Samalla Ivanin kauppatavarat hanskat, saappaat, myssyt ja muu
tavara oli otettu häneltä pois.
Kauppiaiden mukana Turkuun saapui myös muuta väkeä. Omituinen kohtalo oli varas Sofia Henriksdotterilla, joka kertoi oikeudessa vuonna 1689 erään Narvassa asuneen venäläisen kauppiaan myyneen hänet kymmenellä ruplalla Venäjälle eräälle pajarille, joka antoi kastaa hänet ortodoksiseen uskoon 17-vuotiaana. Pappi Oleksi upotti hänet kokonaan paljuun ja luki hänelle jotakin, mitä hän ei ymmärtänyt. Hänelle annettiin risti ja ehtoollisensa hän sai siten, että pajari puhalsi savua hänen nenäänsä. Pajari lahjoitti hänet vävylleen, joka oli eversti Novgorodissa. Tältä hän tuli lopulta palvelukseen Novgorodiin venäläiselle kauppiaalle Anders Simonowitzille, joka oli Turussa oleskelleen venäläisen kauppiaan Michel Anderssonin isä. Tämä Michel toi hänet Turkuun edellisenä syksynä yhdessä renkiensä Ivanin ja Jakobin kanssa.
Veli Pekka Toropainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti