Oli muitakin miehiä

Pienoismalli 1600-luvun Turusta. Kuva: Veli Pekka Toropainen.

Kaikki Turussa 1600-luvulla aviottoman lapsen synnyttäneet naiset eivät olleet ensikertalaisia. Monilla heistä voitiin todeta olleen useampia rakastajia, ja vielä useampia epäiltiin tällaisesta. Naiset maanneet miehet käyttivät tätä tilaisuutta hyväkseen, sillä sen perusteella voitiin kiistää isyys ja välttää avioliitto maineensa menettäneen naisen kanssa. Hänen kanssaan voitiin kyllä olla suhteessa, mutta kaikille tällaiseen tekoon sortunut nainen ei enää kelvannut vaimoksi, vaikka aviomiesehdokas olisi itsekin ollut tämän makaaja.

Esimerkiksi Erik Thomasson Jämsä kertoi lokakuussa 1668 renki Matts Sigfridssonin kosineen hänen tytärtään piika Karin Eriksdotteria ja isä suostui avioliittoon. Matts kantoi vähitellen tavaroitaan ja arkkunsa Jämsän taloon ja suostutteli Karinin kanssaan sänkyyn, mistä hän tuli raskaaksi. Renki kielsi makaamisen ja sanoi, ettei hän tiennyt, että Karin oli jo aiemmin kihloissa erään laivamies Klemetin kanssa. Renki halusikin tietää, oliko Karin vapaa toisesta miehestä. Karin sanoi, ettei hän ollut maannut Klemetin kanssa ja että suhdekin loppui, kun Klemetiä epäiltiin varkaudesta.

Nahkuri Jöran Arckenholt oli heinäkuussa 1663 sitä mieltä, että Maria Natter houkutteli hänet viereensä suloisilla puheillaan hänen ollessaan humalassa. Nainen lähetteli hänelle vieläpä rakkauskirjeitä ja kehtasi sanoa: ”Onko herra suuttunut, kun hän ei tule minun luokseni, vaan minun on tultava hänen luokseen?”. Nahkurin vanhemmat kieltäytyivät ehdottomasti hyväksymästä tällaista maineensa menettänyttä naista miniäkseen ja yrittivät väittää tämän maanneen myös toisen miehen kanssa. Maria epäili heidän maksaneen todistajille, jotta nämä kertoisivat oikeudelle vääriä tietoja hänestä.

Kun ajat eivät täsmänneet, oli naisen myönnettävä, ettei hänen syyttämänsä mies ollut todellisuudessa lapsen isä. Edesmenneen kirkkoherra Joachim Stutaeuksen entinen piika synnytti helmikuussa 1643 aviottoman lapsen ja hän väitti isäksi samassa paikassa palvellutta renkiä Simon Bengtssonia. Simon sanoi, ettei hän voinut olla lapsen isä, sillä hän makasi piian ensimmäisen kerran vasta edellisten syysmarkkinoiden aikaan. Myös piika myönsi tämän.

Isäksi epäilty mies saattoi muuttaa mieltään saatuaan lapsen äidistä uusia tietoja, joiden mukaan tällä oli muitakin rakastajia. Trumpetinsoittaja Hans Kruus ilmoitti helmikuussa 1672, että hän oli täysin vapaa Kemiön Tykosta kotoisin olleesta Karin Claesdotterista. Hän ei ollut maannut tätä, vaan lapsen isä oli joku muu. Kruusin emäntä epäili isäksi pikemminkin erästä parturin kisälliä Andersia, joka majaili hänen talossaan. Kruus oli kuitenkin tunnustanut aiemmin lapsen ja luvannut korvata Karinille tynnyrin rukiita, leiviskän voita ja kymmenen kuparitaalaria. Siksi hänelle määrättiin 40 hopeamarkan sakko ja hänen katsottiin olevan lapsen oikea isä.

Aviottoman lapsen äiti oli heikoilla oikeudessa, mikäli hänen maineessaan oli jo valmiiksi tahra. Pirkkalan Tammerkosken myllärin tytär Kirstin Grelsdotter kertoi maaliskuussa 1673, että räätäli Sigfrid Jöransson Nokka saattoi hänet raskaaksi. Nokan mukaan Kirstin teki näin vain pahaa tahtoaan ja saadakseen hänet miehekseen. Kirstin oli ollut naimisissa kirvesmies Bertil Perssonin kanssa, mutta saanut tämän kuoleman jälkeen lapsen nuoren miehen Jakob Sigfridssonin kanssa. Lisäksi Kirstin oli käynyt mielellään edellisenä keväänä Jakob Nukarin talossa majailleiden venäläisten kauppiaiden luona. Koska Kirstinin puheisiin raskaudesta ja makaamisesta ei ollut luottamista, lykättiin asiaa siinä toivossa, että siitä saataisiin lisätietoja.

Veli Pekka Toropainen