Sukututkimuksen DNA-testit nousevat aika ajoin otsikoihin, kun tutkimustyössä on tehty läpimurtoja tai testien tulokset ovat tuoneet jotain yllättävää esille. DNA-testien tulosten avulla pyritään vahvistamaan tehtyä sukututkimusta ja löytämään puuttuvia henkilöitä omaan sukututkimukseen. Mitä ovat sitten ne tilanteet, joissa DNA-testejä voidaan hyödyntää sukututkimuksessa?
Yksi ehkä selkeimmin erottuva tilanne sukututkimuksessa on,
kun lapsen isästä ei löydy tietoja. Suositulta Isoisää etsimään -kurssilta saa
hyvät alkuohjeet tuntemattoman isän etsimiseksi arkistolähteistä ja siitä,
miten jatkaa tutkimusta DNA-testein. Testeinä tällöin käytetään
autosomaalitestejä eli ns. serkkutestejä, kuten Family Finder, MyHeritage,
Ancestry DNA tai 23andMe, joilla voidaan löytää läheisiä sukulaisia.
Perusajatuksena on erotella aviottoman lapsen DNA-osumista ne sukulaiset, jotka
ovat tiedossa eli äidin sukulaiset. Apuna tässä voidaan käyttää teettämällä
DNA-testi myös äidistä tai tämän lähisukulaisesta. Erottelun jälkeen jäljelle
jääneiden, läheisimpien DNA-osumien joukosta ryhdytään etsimään tuntemattoman
isän sukulaisia. Hankalaksi etsimisen voi tehdä se, että tällaisissa suvuissa
aviottomia lapsia voi esiintyä useammassa sukupolvessa tai aviottoman lapsen
vanhemmilla on useampia yhteisiä esivanhempia.
Hiljattain uutisoitiin myös sukututkimuksen DNA-testien
käytöstä rikostutkinnassa, kun ruotsalainen sukututkija Peter Sjölund selvitti
16 vuoden takaisen kaksoismurhan Ruotsissa. Tekijän DNA:ta verrattiin
FamilyTreeDNA:n tietokannassa oleviin DNA-näytteisiin. Sjölund tutki
DNA-osumien esivanhempia 1800-luvulle asti ja näin saatujen esivanhempien
jälkipolvia taas 1980-luvulle. Lopulta löytyi pieni joukko henkilöitä, jotka
olivat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja siten ratkaisevassa asemassa
tutkinnan selvittämiseksi. Suomessa vastaavaa toimintaa ei ole vielä tiedossa
ja nähtäväksi jää, tuleeko olemaan tarvettakaan.
Sinun DNA-tietosi on myös sinun läheisesi DNA-tieto. FamilyTreeDNA:n
ja GEDmatch -palvelun sivustoilla voit määritellä tilisi asetuksissa, voidaanko
DNA-tietoasi käyttää vakavien, väkivaltaisten rikosten selvittämiseen. FTDNA:n
sivustolla tämä löytyy asetuksista
Tietosuoja -välilehdeltä (Privacy&Sharing) valitsemalla Law Enforcement
Matching (LEM). Vastaavasti GEDmatchissa tämä tehdään muokkaamalla
Police-tietoa.
Perinteisesti sukuseurat ovat teettäneet Y-DNA ja mtDNA
-testejä tutkiakseen varhaisimpien esivanhempien tuloreittejä ja vahvistaakseen
eri sukuhaarojen sukulaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan anna kovin laajaa kuvaa
maantieteellisesti tulosten painottuessa muutamilla paikkakunnilla
vaikuttaneisiin tiettyihin sukuihin. Paikallisissa sukututkimusseuroissa ja
kotiseutuyhdistyksissä on nyt virinnyt kiinnostusta teettää esimerkiksi
isälinjoja tutkivia Y-DNA -testejä, joilla pyritään selvittämään kotiseudulla
vaikuttaneita sukuja ja sukulaisuussuhteita.
Tavoitteena on saada Y-DNA -tuloksia henkilöistä, joiden
varhaisimmat tiedossa olevat mieslinjaiset esi-isät ovat asuneet samoilla seuduilla
samana ajankohtana. Näin voimme saada kattavamman läpileikkauksen alueella
asuneista henkilöistä ja tuloksista voimme päätellä esi-isien tulosuunnan
lisäksi, jotta ovatko he kenties sukua toisilleen.
Testisuunnitelma on pääpiirteissään seuraava: Talojen
isäntäluetteloista poimitaan tutkimuksen kohdehenkilöiksi esimerkiksi isäntiä,
jotka ovat isännöineet taloaan 1500-1600 -luvuilla. Valitaan taloksi sellainen
talo, josta on levinnyt hyvin paljon sukuhaaroja lähialueille ja miksei kauemmaksikin.
Näin tutkimus palvelee mahdollisimman laajaa sukupiiriä. Testihenkilöksi
etsitään talon isännän suora mieslinjainen jälkeläinen, talohan siirtyi usein
isältä pojalle, mutta yhtä hyvin poika saattoi siirtyä muualle ja taloon tulla
uusi suku. Mieslinjaisten jälkeläisten jäljittäminen saattaa siis olla hyvin
työlästä, mutta mitä enemmän sukuhaaroja löytyy, sitä todennäköisemmin
mieslinjoja on jatkunut nykypäiviin saakka.
FamilyTreeDNA tarjoaa kotisivuillaan projektialustan
asiakkaidensa käyttöön. Periaatteessa kuka tahansa FTDNA:n asiakas voi perustaa
projektiryhmän hyväksyttyään FTDNA:n sopimusehdot ja ylläpitää sitä
noudattamalla näitä sopimusehtoja.
Projektit voivat olla Y-DNA tai mtDNA -projekteja, sukunimiprojekteja
tai maantieteellisiä projekteja. Maantieteelliset projektit toimivat hyvänä
alustana alueelliselle tutkimukselle, sillä projektissa voidaan käsitellä
samassa tietokannassa niin yksityisten kuin yhdistystenkin teettämät
DNA-testit.
Nyt on jo esimerkkinä nähtävissä, miten yhden kylän talojen 1600-luvun alkupuolella isännät ovat sukua keskenään, vaikka asiakirjoista heidän sukulaisuutensa ei ole pääteltävissä. Viisi eri taloa, joiden isäntien mieslinjaiset testatut jälkeläisensä ovat toisilleen Y-DNA67 -testillä osumina GD-luvun ollessa 0-1. Odottelemme vielä BigY700 -tuloksia, jotta saisimme tietää, missä vaiheessa näiden mieslinjojen erkaantuminen on tapahtunut.
Riikka Piironen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti