Pisara skottilaista verta

Dunnottarin linna

Esi-isäni, skotlantilainen aatelismies Alexander Keith (haud. 2.8.1662 Turun tuomiokirkkoon) hylkäsi monien maanmiestensä tavoin synnyinmaansa 1600-luvun alussa. Syynä joukkopakoon oli ennen muuta vuonna 1603 tapahtunut Skotlannin ja Englannin yhdistyminen, joka ei miellyttänyt kaikkia skotteja. Osa Skotlannin presbyteerisen kirkon kannattajista puolestaan pakeni maasta uskonvainojen pelossa.

Alexander Keith asui Suomessa viimeistään vuodesta 1614. Hän asettui ensin Vaasaan toimien siellä turkulaisen valtaporvari Jakob Wollen kauppaedustajana vuosina 1616–1627. Vuonna 1631 hänet mainitaan Turussa kauppiaana ja vuosien 1636–1646 välisen ajan hän oli Paimion Meltolan kartanon vuokraaja. Sen jälkeen hän asui jälleen Turussa.

Alexander Keithin puoliso jo 1610-luvun puolivälissä oli Magdalena (haud. 15.12.1658 Turun tuomiokirkkoon), jonka suku on tuntematon. Hän saattoi olla skotti ja tulla Suomeen miehensä mukana; toisaalta hänellä tiedetään olleen sukulaisia Pohjanmaalla. Perheen lapsista on tiedossa neljä: pojat Anders ja Alexander sekä tyttäret Karin ja Margareta.

Keith on eräs Skotlannin huomattavimmista maanomistaja- ja aatelissuvuista, joita tavataan kutsua klaaneiksi. Sen hallitsemat alueet sijaitsivat sekä Ylämaalla (Caithness) että Alamaalla (East Lothian ja Aberdeenshire). Muinaiset klaanit olivat sotaisia ja taistelu maanomistuksesta ja elintilasta jatkuvaa.

Klaanit saattoivat liittoutua keskenään ja ystäväklaanien välillä solmittiin myös avioliittoja. Keith-suvun liittolaisklaaneja olivat Forbes, Mackay ja Cameron. Vihollisklaaneista huomattavin oli Gunn, jonka kanssa Keithit olivat sotajalalla tavan takaa. Verisin yhteenotoista oli Battle of Champions vuonna 1478, jossa Keith-suvun miehet surmasivat kaikki taisteluun osallistuneet kaksitoista Gunn-suvun miestä mukaan lukien klaanin päämiehen.

Skotlannin marsalkan, sittemmin suurmarsalkan ja lopulta jaarlimarsalkan tehtävänä oli huolehtia Skotlannin kruununkalleuksista, jotka olivat kruunu, valtikka ja valtakunnanmiekka, sekä toimia kuninkaan henkivartijana parlamentissa. Virka oli perustamisestaan lähtien Keith-suvun hallussa, jolla se kulki perinnöllisenä yli 500 vuoden ajan. Ensimmäinen marsalkka oli Harvey de Keith (k. n.  1196), jota pidetään suvun kantaisänä.

Keith-suvun mahtava linnoitus ja päämiehen asunto vuosisatojen ajan oli Dunnottar Castle. Lähellä Stonehavenia Aberdeenshiressa sijaitsevan linnan rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla ja sen nuorimmat rakennukset ovat 1600-luvulta. Linna on rakennettu helposti puolustettavaksi ja vaikeasti valloitettavaksi jyrkille kallioille 1.2 hehtaarin alueelle 50 metriä Pohjanmeren pinnan yläpuolelle. Dunnottarin linnanrauniot ovat nykyisin suosittu nähtävyys, joihin käy tutustumassa satojatuhansia turisteja vuodessa.

Jaarlimarsalkka, lordi William Keith (1614–1671) joutui vuonna 1651 virkansa velvoittamana kätkemään Skotlannin kruununkalleudet Dunnottarin linnaan ahneen englantilaisen lordiprotektori Oliver Cromwellin ulottumattomiin. Villasäkkeihin piilotetut kalleudet salakuljetti linnaan lady Katherine Drummond.  

1600-luvulle tultaessa Keith-suku oli jo jakautunut niin moneen haaraan, että on mahdoton sanoa mihin niistä kuului Suomeen muuttanut Alexander Keith. Todennäköisesti hän kuului sukuhaaraan, joka oli jo aikoja sitten ajautunut syrjään suvun rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta päähaarasta. Hän saattoi myös olla perheen nuorin poika, joka joutui lähtemään kotoa ilman mainittavaa perintöä.

Suomessa Keith-suvun taru jäi mieskannalta kahden sukupolven mittaiseksi, mutta Alexander Keith nuoremman (k. 1707) ja hänen vaimonsa Maria Skalmin (k. 1694) kolmen tyttären jälkeläisiä on elossa tänäkin päivänä.

Pirjo Terho